Quantcast
Channel: TamPub
Viewing all 3646 articles
Browse latest View live

Haiman hännän poistoleikkauksen jälkeiset komplikaatiot

0
0
Haiman hännän poistoleikkauksen jälkeiset komplikaatiot Alanko, Elena Tämän retrospektiivisen tutkimuksen aineiston muodosti Tampereen yliopistollisessa sairaalassa ajalla 10/2009 7/2013 suoritetut haiman hännän poistoleikkaukset, yhteensä 51 potilasta. Tarkoituksena oli tutkia haiman hännän poistoleikkausten diagnoosijakaumaa ja komplikaatioita. Tyypillisin histopatologinen diagnoosi haiman hännän poistoleikkauksissa oli haiman duktaalinen adenokarsinooma (31,3 %). Muita yleisimpiä diagnooseja olivat neuroendokriininen tuumori, seroosi kystadenooma ja intraduktaalinen musinoosi neoplasia. Tutkimuksessa todetuista leikkauksen jälkeisistä komplikaatioista tärkeimpiä olivat luokan B haimafisteli (37,5 %), märkäpesäke (25,0 %), haavainfektio (8,3 %) ja haimatulehdus (2,1 %). Komplikaatioiden riski lisääntyi seerumin CRP-pitoisuuden noustessa (p-arvo 0,028). CRP-pitoisuuden nousu ennusti myös luokan B haimafistelin (p-arvo

Angiogenic effect of chemicals

0
0
Angiogenic effect of chemicals Sabell, Emmi Verisuonitus on välttämätöntä kudosten hyvinvoinnille, koska veren kuljettamien ravinteiden ja hapen täytyy tavoittaa kehon jokainen solu. Uusien verisuonten muodostusta, angiogeneesia, tarvitaan sikiön kehityksen ja kasvun aikana, samoin haavan paranemiseen ja muihin fysiologisiin toimintoihin. Tapahtuessaan ilman tervettä fysiologista tarkoituksenmukaisuutta, se voi johtaa patologisiin prosesseihin, kuten tukemaan kasvaimen kasvua. Lääkkeiden kehityksessä angiogeneesilla ja sitä inhiboivilla lääkkeillä on suuri rooli. Uusia lääkkeitä tutkitaan ja kehitetään jatkuvasti erityisesti syöpäkasvaimia vastaan. Lisäksi saadaan jatkuvasti uutta tietoa ympäristökemikaaleista ja niiden negatiivisista vaikutuksista angiogeneesiin. Eläinkokeita käytetään yhä laajalti, vaikka niiden tulokset eivät välttämättä vastaa vaikutuksia ihmisellä. Tämän vuoksi tarve validoiduille ihmissoluilla tehdyille in vitro -malleille on kasvanut ja kiinnostus niiden kehittämiseen lisääntyy jatkuvasti. Vaikka in vitro -verisuonimallit eivät välttämättä kata joka vaihetta angiogeneesissa, ne kuitenkin mallintavat hyvin tärkeimmät osa-alueet, ovat helposti toistettavissa ja tulokset vastaavat paremmin vaikutuksia ihmisellä. Uusien verisuonten muodostamiseen tarvitaan endoteelisoluja, mutta putkimaisten rakenteiden muodostukseen tarvitaan myös ulkopuolista ärsykettä. Ihmisen napanuoran endoteelisolut (human umbilical vein endothelial cells, HUVECs) voivat muodostaa verisuonirakenteita, kun niitä viljellään maljalla oikeissa olosuhteissa. HUVEC-viljelmistä tehtyjen verisuonimallien avulla on mahdollista tutkia kemikaalien vaikutuksia angiogeneesiin.

Sosiaalityön johtajien näkemyksiä toimeentulotuen menojen hallinnasta

0
0
Sosiaalityön johtajien näkemyksiä toimeentulotuen menojen hallinnasta Tuominen-Tolonen, Marju Pro gradu -tutkielma käsittelee sosiaalityön johtajien näkemyksiä toimeentulotuen menojen hallinnassa käytetyistä keinoista. Lisäksi tarkastellaan, mitä johtamistaitoja he kokevat käyttävänsä päätöksenteon pohjana. Kiinnostus kohdistuu myös heidän käsityksiinsä toimeentulotuen tulevaisuudesta sekä suhtautumiseensa Kela-muutokseen perustoimeentulotuen maksatuksen siirtyessä sosiaalitoimistosta Kelalle 1.1 2017. Tutkielma on laadullinen tutkimus, jonka aineisto on kerätty haastattelemalla kuutta eri puolella Suomea asuvaa sosiaalityön johtajaa. Haastattelut toteutettiin puhelinhaastatteluna käyttäen menetelmänä puolistrukturoitua teemahaastattelua. Aineisto analysoitiin käyttämällä aineisto-lähtöistä sisällönanalyysiä. Temaattisen analyysin avulla pyrittiin löytämään aineistosta tärkeät teemat ja muodostamaan niistä johdonmukainen kuvaus. Sosiaalityön johtajien näkemyksen mukaan tärkein toimeentulotuen menojen hallinnan keino ovat kunnassa laaditut toimeentulotuen sisäiset ohjeet. Sisäisten ohjeiden nähdään toimivan sosiaalityöntekijöiden tukena päätöksenteossa. Ohjeiden nähdään auttavan myös asiakkaiden tasapuolisemmassa kohtelussa työntekijöiden sitoutuessa sovittuihin toimeentulotuen myöntämisperusteisiin. Sosiaalityön johtajat kokevat johtamistyylinsä perustuvan kokemusperäiseen, alakohtaiseen substanssiosaamiseen. Päätöksenteon pohjana toimii oma ammatillinen kokemus (arkiteoria), eivät niinkään johtamismallit tai teoriat. Toimeentulotuen maksatuksen siirtymisen Kelaan koetaan tasavertaistavan asiakkaiden asemaa, koska kuntien väliset erot myöntämisperusteissa poistuvat. Siirron nähdään myös vähentävän toimeentulotuen alikäyttöä, koska sosiaalitoimistossa asiointia vierastavat saattavat rohkaistua hakemaan toimeentulotukea Kelalta. Huolta sosiaalityön johtajissa herättää kaikkein heikoimmassa asemassa olevien asiakkaiden ohjautuminen Kelasta sosiaalitoimeen täydentävän tai ehkäisevän toimeentulotuen saamiseksi. Kunnan menojen uskotaan kasvavan myönnetyn täydentävän ja ehkäisevän toimeentulotuen määrän kasvun vuoksi. Työntekijöiden osalta toimeentulotuen siirron Kelalle nähdään vapauttavan resursseja varsinaiseen aikuissosiaalityön tekemiseen. Sosiaalityön johtajat kaipaavat valtakunnallista päättäjätasolle yltävää keskustelua Kela-muutosta koskien. Kriittinen keskustelu aiheesta puuttuu lähes kokonaan.

Association between long-term exercise loading and lumbar spine trabecular bone score (TBS) in different exercise loading groups

0
0
Association between long-term exercise loading and lumbar spine trabecular bone score (TBS) in different exercise loading groups Heiniö, Laura Työn tavoitteena oli tutkia, onko eri tyyppisellä fyysisellä kuormituksella yhteyttä lannenikamien rakenteeseen trabecular bone score (TBS) -arvoa käyttäen. Työssä tutkittiin 88 suomalaista naiskilpaurheilijaa sekä 19 fyysisesti aktiivista verrokkinaista. Osallistujien keski-ikä oli 24,3 vuotta. Urheilijat jaettiin urheiluharjoittelun tyypin mukaan viiteen eri ryhmään: suuren intensiteetin iskutus (korkeushyppääjät ja kolmiloikkaajat), eri suunnista tuleva vaihteleva iskutus (jalkapalloilijat ja squashin pelaajat), voimakas iskutus (painonnostajat), toistuva iskutus (kestävyysjuoksijat) sekä toistuva, ei-iskuttava harjoittelu (uimarit). TBS-arvot määritettiin lannenikamien DXA-kuvista. Lisäksi mitattiin kehon pituus ja paino, rasvaprosentti, lihasmassa, maksimaalinen isometrinen jalkojen ekstensiovoima, dynaaminen hyppyvoima sekä lannenikamien BMD. Kestävyysjuoksijoiden keskimääräinen TBS-arvo oli tilastollisesti merkittävästi matalampi kaikkiin muihin ryhmiin verrattuna; 6,3 % matalampi kuin verrokkiryhmällä ja 8,8 % matalampi kuin painonnostajaryhmällä. Nämä erot säilyivät merkittävinä kun ikä, paino, pituus, rasvaprosentti, BMD ja hyppyvoima otettiin tilastollisesti huomioon. Johtopäätöksenä oli, että harjoittelun iskutuksen tyypillä on merkitystä lannenikamien TBS-arvoon. Tämä saattaa tarkoittaa erilaista lannenikamien mikroarkkitehtuuria riippuen harjoitteluhistorian iskutuksen tyypistä.

Diabetes is associated with persistent pain after hip and knee replacement

0
0
Diabetes is associated with persistent pain after hip and knee replacement Rajamäki, Tuomas Tekonivelleikkaus on kustannusvaikuttava lonkan ja polven nivelrikon hoitomuoto. Tärkeimpinä leikkausindikaatioina ovat radiologisen löydöksen lisäksi nivelrikon aiheuttama toimintakyvyn lasku tai jokapäiväistä elämää häiritsevä kipu. Paradoksaalisesti osalla potilaista nivel jää kipuilemaan myös leikkauksen jälkeen. Pitkittyneeksi kivuksi määritellään leikkauksen jälkeen alkanut yli kolme kuukautta kestävä kipu, mistä kärsii jopa viidesosa lonkan tai polven tekonivelleikkauksen läpikäyneistä. Tunnettuja riskitekijöitä ovat mm. geneettiset tekijät, depressio ja psykososiaaliset tekijät. Aiemmissa tutkimuksissa on saatu viitteitä inflammaation osuudesta kivun kehittymiseen. Diabetekseen, metaboliseen oireyhtymään (MBO) ja lihavuuteen liittyy systeeminen lieväasteinen tulehdustila ja siksi tavoitteemme oli tutkia, altistavatko edellä mainitut tekijät pitkittyneelle kivulle 1 2 vuotta ensitekonivelleikkauksen jälkeen. Prospektiivinen tutkimuksemme tehtiin sekundaarisena analyysinä aineistosta, joka oli kerätty tekonivelleikkauksen aikaisen hyperglykemian tutkimista varten Tekonivelsairaala Coxassa vuosina 2009 2011. Kyseisen aineiston 191 potilaalle lähetettiin 1 2 vuotta ensitekonivelleikkauksen jälkeen kyselylomake, jossa tiedusteltiin kivun esiintymistä leikatussa nivelessä. Kyselylomakkeeseen vastasi 155 potilasta (vastausprosentti 81 %). Vastanneista kahdelle oli tehty revisio ja 19:lle muun nivelen tekonivelleikkaus seuranta-aikana, joten heidät poissuljettiin tutkimuksesta. Lopullinen tutkimuspopulaatio koostui 134 potilaasta, joista 54:lle oli tehty lonkan ja 80:lle polven tekonivelleikkaus. Preoperatiivisesti potilaille oli tehty kattavat laboratoriokokeet mm. diabeteksen ja MBO:n diagnosoimiseksi. Leikattu nivel oli 37 %:lla potilaista kipeä kyselyhetkellä ja 14 %:lla kipu täytti pitkittyneen kivun kriteerit. Polvileikatut raportoivat useammin sekä kipua kyselyhetkellä (46 % vs. 24 %, p=0.012) että pitkittynyttä kipua (20 % vs. 4 %, p=0.007) kuin lonkkaleikatut. Aiemmin diagnosoitu diabetes oli riskitekijä pitkittyneelle kivulle (OR 8.45; 95 % CI 1.88 37.96) ja merkittävä lihavuus (BMI ? 35) oli riskitekijä kivun esiintymiselle kyselyhetkellä (OR 4.98; 95 % CI 1.66 14.96). Muut glukoosiaineenvaihdunnan häiriöt ja MBO eivät olleet riskitekijöitä kivun esiintymiselle. Tutkimuksen sekundaarisen luonteen vuoksi aineistomme koko oli varsin pieni, mikä on voinut vaikuttaa erityisesti negatiiviseksi jääneisiin tuloksiin. Aihetta ei kuitenkaan tietääksemme ole tutkittu aiemmin. Ortopedien ja potilaiden olisi hyvä olla tietoisia, että aiemmin diagnosoitu diabetes ja merkittävä ylipaino voivat vähentää tekonivelleikkauksesta saatavaa hyötyä nivelrikon aiheuttaman kivun hoidossa.

Pirkanmaan aikuisten mielenterveys- ja päihdepalvelut

0
0
Pirkanmaan aikuisten mielenterveys- ja päihdepalvelut Niskanen, Satu Suomessa toteutetaan mielenterveys- ja päihdepalvelujen rakenteellista sekä sisällöllistä uudistusta ja muutosten tueksi tarvitaan mielenterveyspalvelujärjestelmästä tehtyä tutkimusta. Tämä pro gradu -tutkielma liittyi mielenterveys- ja päihdepalvelujärjestelmää tarkastelevaan Refinement hankkeeseen, jota koordinoi Suomessa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Tässä tutkimuksessa kuvattiin Pirkanmaan sairaanhoitopiirin kuuluvien Pitkäniemen, Kaivannon ja Vammalan psykiatristen sairaaloiden alueiden aikuisten mielenterveys- ja päihdepalveluja sekä palvelujen eroja. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin palvelujen toteutuksen yhteyttä alueiden mielenterveysindeksiin. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa Pirkanmaan sairaanhoitopiirin alueen aikuisten mielenterveys- ja päihdepalveluista palvelujen kehittämisen tueksi. Tutkimuksen aineisto koottiin puhelin- sekä sähköpostihaastatteluina ja aineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin. Tulosten mukaan mielenterveys- ja päihdepalveluja tuotettiin Pitkäniemen alueelle 29 henkilötyövuotta, Vammalan alueelle 28 henkilötyövuotta ja Kaivannon alueelle 21 henkilötyövuotta 10000 täysi-ikäistä asukasta kohden. Kaivannon alueelle tuotetiin niukasti mielenterveys- ja päihdepalveluja erityisesti sosiaalihuollossa. Pitkäniemen ja Kaivannon alueilla oli monipuolisemmin erilaisia mielenterveys- ja päihdepalvelutyyppejä kuin Vammalan alueella. Lisäksi havaittiin, että mitä korkeampi oli alueen mielenterveysindeksi, sitä enemmän alueella oli henkilötyövuosia ympärivuorokautisissa palveluissa ja sitä vähemmän alueilla oli avopalveluiden erilaisia palvelumuotoja. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että Pitkäniemen, Kaivannon ja Vammalan psykiatristen sairaaloiden alueiden aikuisten mielenterveys- ja päihdepalvelut erosivat toisistaan monin tavoin. Kaivannon alueelle tuotettujen mielenterveys- ja päihdepalvelujen henkilötyövuosien määrä oli niukka muihin alueisin verrattuna sekä alueelliset kuormitustekijät huomioiden. Vammalan alueen mielenterveys- ja päihdepalvelujen henkilötyövuodet painottuivat voimakkaimmin ympärivuorokautisiin palveluihin. Lisäksi voidaan todeta, että mielenterveys- ja päihdepalvelujen integroituminen on vasta alussa Pirkanmaan sairaanhoitopiirin kaikkien psykiatristen sairaaloiden alueilla. Jatkossa tulisi pohtia Kaivannon alueen mielenterveys- ja päihdepalvelujen henkilötyövuosien lisäämistä sekä Vammalan alueen integroimista Pitkäniemen tai Kaivannon alueeseen. Mental health and substance abuse services are undergoing structural and content reform in Finland. There is a need for mental health service system research to support those changes. This master's thesis is associated with the Refinement project, which explores the mental health service system. The Refinement project is coordinated by the National Institute for Health and Welfare in Finland. This study describes mental health and substance abuse services for adults in Psychiatric Hospitals of Pitkäniemi, Vammala and Kaivanto areas located in the Pirkanmaa Hospital District and evaluated the differences between those area services. In addition, the study explores the potential connection between services system and area mental health index. The goal of this study was to provide information about the adult mental health and substance abuse services to support the development of services in Pirkanmaa Hospital District. The research data was collected by telephone and e-mail interviews and the data was analyzed with statistical methods. The study results show that mental health and substance abuse services were provided by 29 full-time equivalent employees in the Pitkäniemi area, 28 full-time equivalent employees in the Vammala area and 21 full-time equivalent employees in the Kaivanto area, for a total of 10000 adult inhabitants. Mental health and substance abuse services were offered only marginally in Kaivanto area, especially in social care services. There was more versatile mental health and substance abuse services in Pitkäniemi and Kaivanto area than in Vammala area. It was also discovered that when the mental health index of an area was high, there were more full-time equivalent employees in residential services and, also, there was less versatile outpatient services. It can be concluded that there are many differences in mental health and substance abuse services for adults in Psychiatric hospitals of Pitkäniemi, Kaivanto and Vammala area. In Kaivanto area the full-time equivalent employee amount in mental health and substance abuse services was inferior, compared to the other two areas and taken into account the overall situation in the Kaivanto area. In Vammala area many of the full-time equivalent employees in mental health and substance abuse services were in residential services. Overall, it can be stated that the integration of mental health and substance abuse services has progressed only little in all Psychiatric Hospitals in Pirkanmaa Hospital District. In the future, it should be considered if full-time equivalent employee amount could be increased in mental health and substance abuse services in Kaivanto area. Moreover, the integration of the Vammala area to Pitkäniemi or Kaivanto area shoud be evaluated.

Efficient Corruption? Testing the hypothesis in African countries

0
0
Efficient Corruption? Testing the hypothesis in African countries Kouramoudou, Keita; Laurila, Hannu

Neurologisen potilaan motoriikan ja sensoriikan tutkiminen

0
0
Neurologisen potilaan motoriikan ja sensoriikan tutkiminen Mattila, Laura; Mäkivaara, Anna; Ranta, Heini Tässä kirjallisuuskatsauksessa käsitellään motoriikan ja sensoriikan tutkimista, hermoratojen neuroanatomiaa ja hermoston toimintaan liittyviä säätelymekanismeja, joiden ymmärtäminen on olennaista tutkittaessa ja tulkittaessa neurologisia oireita anamneesi- ja statustutkimuksessa. Tähän kokonaisuuteen liittyy potilaan tutkimisen interaktiivinen videomateriaali Tampereen Yliopiston Learning2-ympäristössä. Tahdonalainen motorinen viesti kulkee aivokuorelta ylemmän ja alemman motoneuronin välityksellä kohdelihakselle. Ekstrapyramidaalijärjestelmä edesauttaa liikkeiden tarkoituksenmukaista aloitusta ja liikenopeutta säätelemällä pyramidiratojen toimintaa. Myös pikkuaivojen monet ratayhteydet osallistuvat motoristen toimintojen säätelyyn. Niiden tehtävät liittyvät erityisesti liikkeen säätelyyn liikesuorituksen aikana sekä tasapainon ylläpitoon. Motorisia toimintoja tutkitaan arvioimalla tutkittavan liikkumista ja tasapainon hallintaa, tutkimalla lihasten voimaa, refleksejä ja hienomotoriikkaa erilaisin kliinisin kokein. Anatomisten rakenteiden tuntemisen ja tutkimuslöydösten perusteella voidaan päätellä vaurion tai vaurioiden taso ja tarkempi sijainti joko keskus- tai ääreishermostossa. Erilaisia tuntoaistimuksia eli modaliteetteja ovat värinä-ja asentotunto, kipu ja syväkipu, kosketus (hipaisu ja karkea kosketus) sekä lämpötilatunto, joita aistivat iholla ja sisäelimissä erityyppiset reseptorit. Viestit kulkevat nousevina ratoina keskushermostoon eripaksuisia aksoneita pitkin selkäytimen tuntoradoissa. Aivokuorella projektioneuronien tuomat viestit tunnistetaan somatotooppisen jakauman perusteella erilaisina tuntoaistimuksina. Tuntoaistimus voi muuttua hermoston kaikilla tasoilla ja vaurion paikka voi olla perifeerisen tai sentraalisen hermon tasolla. Tieto tuntoratojen risteämisestä ja anatomisesta kulusta keskushermostossa on olennaista tasodiagnostisessa arviossa. Vaurion paikannuksessa käytetään dermatomikarttaa, joka viittaa tunnettuun projektiotasoon selkäytimessä. Tuntohäiriön ja kivun luonnetta arvioidaan anamnestisen kuvauksen ja statuksessa havaittujen dermatomi ja modaliteettimuutosten avulla.

5-alpha reductase inhibitor use and prostate cancer survival in the Finnish Prostate Cancer Screening Trial

0
0
5-alpha reductase inhibitor use and prostate cancer survival in the Finnish Prostate Cancer Screening Trial Karppa, Elina

On skazal: Pojehali! On (vz)mahnul rukoj. Issledovanije verbalizacii gruppi zestov "mahat/mahnut rukoj" v russkom i finskom jazykah v perevodtseskom aspekte. = Heilauttaa kättään -eleen verbalisoinnin tutkimus venäjän ja suomen kielissä käännöstieteellisestä näkökulmasta.

0
0
On skazal: Pojehali! On (vz)mahnul rukoj. Issledovanije verbalizacii gruppi zestov "mahat/mahnut rukoj" v russkom i finskom jazykah v perevodtseskom aspekte. = Heilauttaa kättään -eleen verbalisoinnin tutkimus venäjän ja suomen kielissä käännöstieteellisestä näkökulmasta. Kuzmina, Aira Non-verbaalisella viestinnällä on suuri rooli sosiaalisessa kanssakäymisessä. Samat eleet voivat saada eri merkityksiä eri maissa. Tulkin on erityisesti tärkeää ymmärtää eleitä, ettei hän joutuisi vaikeaan tilanteeseen. Tässä tutkielmassa keskitytään erityisesti käsien liikkeiden tutkimiseen. Tutkimuksen kohteena on venäläinen махать/махнуть рукой 'heilauttaa kättä' -ilmaisu ja sen vastineet suomenkielisissä käännöksissä. Tätä ilmaisua voidaan käyttää eleen verbalisoinnissa, ja se voi toimia myös eleidiomina. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, ymmärtävätkö kääntäjät elejärjestelmien eroja eri kielissä ja heijastuuko tämä käännöksessä. Tutkimuksen tavoitteena on venäläisien eleidiomien ja suomenkielisten käännösvastineiden vertailu sekä niiden korrelaation määrittely. Tutkimuksen hypoteesi on, että eleiden verbalisointi tuottaa vaikeuksia kääntäjille. Hypoteesin testauksessa analysoidaan, millaisia käännösratkaisuja käytetään eleidiomeja sisältävien kontekstien kääntämisessä. Lisäksi kyselyn avulla tutkitaan, miten suomalaiset heilauttavat kättään eri tilanteissa. Kyselyn avulla tarkastellaan suomalaisten ja venäläisten eleiden vastaavuutta. Tutkimuksessa käytetään laadullista ja määrällistä analyysiä. Käyttöesimerkkejä kerättiin venäjästä suomeen käännetyn kaunokirjallisuuden ParRus-rinnakkaiskorpuksesta. Tutkimuksen tulos osoitti, että suomalaisien elehtiminen eroaa venäläisien elehtimisestä. Korpusaineiston analyysin avulla saatiin venäläiselle ilmaisulle махать/махнуть рукой seuraavanlaisia käännösvastineita: heilauttaa kättä, huitaista kädellä, huitoa kädellä, viitata kintaalla jollekin, viitata kädellä, viis veisata jostakin, huoata, kallistella, luovuttaa, soitattaa, heilauttaa käsiä, huiskaista kädellä, huiskauttaa kättä, huiskia kädellä, huiskuttaa, huitoa kättä, viitata, viittoilla, vilkuttaa ja viuhtoa kädellä. Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että tutkimushypoteesi osoittautui paikkansapitäväksi. Käännöksissä käytettiin eksplikaatiota, kuten esim. viitata kintaalla idiomia, joka vastaa venäläistä махнуть рукой -idiomia ja luovuttaa -verbiä. Kääntäjien ja tulkkien pitää ottaa eleidiomeihin liittyvät kulttuurierot sekä tutkimuksen tulokset huomioon kääntäessään kehon kieltä ja tulkitessaan ihmismielen rikasta sanamaailmaa.

Terveydenhoitajien kokemuksia lasten kaltoinkohtelun riskin arvioinnista äitiys- ja lastenneuvolassa

0
0
Terveydenhoitajien kokemuksia lasten kaltoinkohtelun riskin arvioinnista äitiys- ja lastenneuvolassa Kanervio, Mea Pro gradu -tutkielma koostuu kahdesta osasta. Ensimmäinen osa on kirjallisuuskatsaus hoitotyön interventiotutkimuksesta ja toinen osa on julkaisuharkintaan tarjottu tutkimusartikkeli (Kanervio Mea, Paavilainen Eija ja Kylmä Jari: Terveydenhoitajien kokemuksia lasten kaltoinkohtelun riskin arvioinnista äitiys- ja lastenneuvolassa). Kirjallisuuskatsauksessa kuvataan mitä hoitotyön interventiotutkimus on. Kliinisen tutkimuksen keskeisinä työkaluina ovat erilaiset interventiot. Interventioiden avulla kehitetään hoitotyön menetelmiä, jotka ovat tehokkaita, päteviä ja asianmukaisia. Tämän lisäksi niiden avulla pohditaan kuinka perusteltua, luotettavaa ja vaikuttavaa toiminta on yksilön, hoitoyhteisön ja yhteiskunnan kannalta. Katsauksessa kuvaillaan hoitotyön interventiotutkimuksen suunnittelua, arviointia ja tulosten hyödyntämistä. Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa tietoa terveydenhuollon ammattilaisille lasten kaltoinkohtelun riskin arvioinnista. Tutkimus on osa Tampereen yliopiston terveystieteiden yksikössä käynnissä olevaa Lapsiperheen tuki riskitilanteessa -tutkimushanketta. Tämän osatutkimuksen tarkoituksena on kuvata kuinka terveydenhoitajat arvioivat lasten kaltoinkohtelun riskiä neuvolatyössä sekä heidän kokemuksia CAP-mittarin käytöstä. Child Abuse Potential Inventory (CAP- mittari) on kehitetty arvioimaan vanhempien tai lapsen huoltajan mahdollista riskiä kaltoinkohdella lastaan. Aineisto kerättiin haastattelemalla äitiys- ja lastenneuvolassa työskenteleviä terveydenhoitajia (n=10), jotka osallistuivat tutkimushankkeen interventiotutkimuksen toteutukseen. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla. Tutkimuksen tulosten mukaan terveydenhoitajien riskin arviointi perustui koulutukseen, ammattitaitoon, asiantuntijuuteen, arvioinnin työkaluihin, vuorovaikutuksellisuuteen ja tiimityöskentelyyn. Haastateltavat kokivat riskinarviointimittarin (CAP- mittari) käytön sekä haastavana että työtä tukevana. Ongelmaksi nousi vaikean aihealueen lisäksi perheiden haluttomuus osallistua tutkimukseen ja riskinarviointimittarin pituus. Mittarin hyvänä puolena pidettiin sen käytettävyyttä aran aiheen käsittelyssä. Mittarin käyttö koettiin myös oman sekä perheiden ajattelun herättelijänä.

"Nyt puhuvat sosiaalityöntekijät!" Mielipidekirjoitukset rakenteellisen sosiaalityön välineenä

0
0
"Nyt puhuvat sosiaalityöntekijät!" Mielipidekirjoitukset rakenteellisen sosiaalityön välineenä Heinonen, Sanna

KHT-tilintarkastajien näkemyksiä väärinkäytösriskin huomioon ottamisesta suurten yhtiöiden tilintarkastuksen suunnittelussa

0
0
KHT-tilintarkastajien näkemyksiä väärinkäytösriskin huomioon ottamisesta suurten yhtiöiden tilintarkastuksen suunnittelussa Mäkitalo, Annika Kansainvälisten tilintarkastuksen ISA standardien mukaan tilintarkastajan tulisi suunnitella ja suorittaa tilintarkastus alentaakseen tilintarkastusriskin sellaiselle hyväksyttävän alhaiselle tasolle, joka on yhdenmukainen tilintarkastuksen tavoitteen kanssa. Tilintarkastuksen suunnittelua käsittelevät tutkimukset ovat kuitenkin viime vuosina osoittaneet, että tilintarkastajat suunnittelevat tilintarkastuksen usein tehottomasti, kun arvioidaan suunnittelun vaikutusta tilintarkastusriskiin. Tämän tutkielman tavoitteena olikin tutkia, miten Big 4-tarkastusyhteisöjen KHT-tilintarkastajat ottavat väärinkäytösriskin huomioon suurten yhtiöiden tilintarkastuksen suunnittelussa. Teoreettinen viitekehys pohjautuu kansainvälisiin tilintarkastuksen ISA standardeihin, tilintarkastusalan kirjallisuuteen ja kansainväliseen tilintarkastustutkimukseen. Väärinkäytösriskin huomioon ottamista tilintarkastuksen suunnittelussa tarkasteltiin tutkielman teoreettisessa viitekehyksessä tilintarkastajan vastuun, suunnitteluprosessin ja käyttäy-tymistaloustieteen päätöksentekomenetelmien, strategisen päättelyn ja aivoriihien näkökulmista. Teoreettisessa viitekehyksessä havaittiin, että huolimatta siitä, että tilintarkastuksen suunnitteluprosessi on standardien määrittelemä ja siitä johtuen usein varsin vakiomuotoinen, tilintarkastusriskiä voidaan kuitenkin tehokkaasti pienentää käyttäytymistaloustieteen päätöksentekomenetelmien avulla. Tutkielman empiirinen aineisto kerättiin teemahaastattelun menetelmällä ja se koostuu yhteensä kahdeksasta KHT-tilintarkastajan haastattelusta. Tutkimuksen empiirinen aineisto tuki suurelta osin teoreettista osiota. Tutkimuksessa havaittiin, että väärinkäytösriski otetaan tilintarkastusyhteisöissä huomioon harvoin strategisen päättelyn avulla. Korkeamman tason strateginen päättely koettiin vaikeaksi ja sitä suoritettiin vain erityisen syyn vuoksi. Strateginen päättely saattoi kuitenkin tulla mukaan suunnitteluun erityisasiantuntijan suorittamana. Lisäksi tutkimuksessa havaittiin, että ryhmäpäätöksenteon hyödyt eivät näyttäisi käytännön tilintarkastuksessa olevan niin suuret, kuin tutkimuksissa on osoitettu. Käytännössä eniten merkitystä näyttäisi olevan kokeneimpien tilintarkastajien eli partnerin roolissa toimivien henkilöiden osaamisella ja review-prosessilla. Mielenkiintoinen tulos oli kuitenkin se, että juuri partnereiden toimintaan liittyy tilintarkastusyhteisöissä monia ongelmia esimerkiksi ajan puute ja liian auktoriteettinen asema, jotka heikentävät väärinkäytösten huomioonottamista tilintarkastuksen suunnittelussa.

"Apuahan sitä tarvitsee aina". Tutkimus hoivan merkityksistä ja vastaanottamisesta.

0
0
"Apuahan sitä tarvitsee aina". Tutkimus hoivan merkityksistä ja vastaanottamisesta. Toivonen, Katri

Sosiaalityöntekijän harkintavalta uudistuneessa sosiaalilainsäädännössä

0
0
Sosiaalityöntekijän harkintavalta uudistuneessa sosiaalilainsäädännössä Parkkinen, Kaisa Suomalaisessa sosiaalihuollossa on meneillään reformi, joka aiheuttaa mittavia mullistuksia sosiaalihuollon kentällä sekä rakenteellisesti, että lainsäädännön tasolla. Tämä tarkoittaa samalla muutoksia myös sosiaalityöhön viranomaistoimintana. Yhtenä keskeisenä sosiaalityön toteuttamisen välineenä voidaan nähdä harkintavalta, eli lainsäädännön kautta sosiaalityöntekijälle delegoitu oikeus tehdä kansalaisia koskevia päätöksiä. Pro gradu -tutkimukseni tarkoitus on selvittää, millaisia vaikutuksia uudistuneella sosiaalilainsäädän-nöllä on sosiaalityöntekijän harkintavaltaan. Tutkimusaineistonani toimivat sosiaalihuoltolaki (1301/2014), laki sosiaalihuollon ammattihenkilöistä (817/2015), sekä näihin liittyvät hallituksen esitykset. Aineiston analyysin toteutin sisällönanalyysina, jossa teoreettisena viitekehyksenä toimi harkintavallan käsite. Tulokseni osoittavat, että uudistunut sosiaalilainsäädäntö mahdollistaa sosiaalityöntekijöille harkintavaltaa liittyen sosiaalisiin ilmiöihin, asiakkaan tarpeisiin, asiakasprosessiin ja toimenpiteisiin, sekä eettisiin tekijöihin. Nämä osa-alueet sisältävät harkintavaltaa aina asiakkaan tilanteeseen vaikuttavista rakenteellisista taustatekijöistä oikeanlaisiin palveluihin, lainsäädännön vaatimuksiin ja eettisiin periaatteisiin asti. Lisäksi havaitsin, että sosiaalilainsäädäntö ohjaa sosiaalityöntekijän harkintavaltaa kahdella tasolla. Näistä toiminnan taso sisältää erilaisia toimintaohjeita ja sääntelee sitä, miten sosiaalihuoltoa tulee käytännössä konkreettisesti toteuttaa. Periaatteellinen taso puolestaan ohjaa sosiaalityöntekijän harkintavaltaa erilaisten arvoperiaatteiden kautta edellyttäen, että huomiota kiinnitetään esimerkiksi sellaisiin tekijöihin, kuin asiakkaan etu ja osallisuus sekä sosiaalihuollon laatu. Voidaankin todeta, että sosiaalilainsäädännön uudistuksilla on ollut vaikutusta sosiaalityöntekijän harkintavallan laajuuteen. Harkintavallan institutionaalisia ja eettisiä raameja on kavennettu aiempaa yksityiskohtaisemman lainsäädännön kautta, sääntelemällä näin sosiaalityön ammatillista toimintaa tiukemmin. Kuitenkin samanaikaisesti on sosiaalityön sisällöllistä harkintavaltaa laajennettu antamalla aiempaa enemmän mahdollisuuksia asiakkaan tarpeisiin, tarvittaviin palveluihin ja sosiaalisiin ilmiöihin liittyvään harkintaan. Uudistusten myötä näyttävät keskeisimmiksi sosiaalityön toimintaa määrittäviksi tekijöiksi nousevan sosiaalihuollon arvoperustaiset lähtökohdat, kuten sosiaalihuollon laatu, asiakaslähtöisyys ja yhdenmukaisuus.

A novel human leiomyoma tissue derived matrix for cell culture studies

0
0
A novel human leiomyoma tissue derived matrix for cell culture studies Salo, Tuula; Sutinen, Meeri; Apu, Ehsanul Hoque; Sundquist, Elias; Cervigne, Nilva K; de Oliveira, Carine Ervolino; Saad, Ullah; Ohlmeier, Steffen; Suomi, Fumi; Eklund, Lauri; Juusela, Pirjo; Åström, Pirjo; Bitu, Carolina Calcante; Santala, Markku; Savolainen, Kalle; Korvala, Johanna; Paes, Leme; Franco, Adriana; Coletta, Ricardo D The composition of the matrix molecules is important in in vitro cell culture experiments of e.g. human cancer invasion and vessel formation. Currently, the mouse Engelbreth-Holm-Swarm (EHS) sarcoma -derived products, such as Matrigel®, are the most commonly used tumor microenvironment (TME) mimicking matrices for experimental studies. However, since Matrigel® is non-human in origin, its molecular composition does not accurately simulate human TME. We have previously described a solid 3D organotypic myoma disc invasion assay, which is derived from human uterus benign leiomyoma tumor. Here, we describe the preparation and analyses of a processed, gelatinous leiomyoma matrix, named Myogel. Methods A total protein extract, Myogel, was formulated from myoma. The protein contents of Myogel were characterized and its composition and properties compared with a commercial mouse Matrigel®. Myogel was tested and compared to Matrigel® in human cell adhesion, migration, invasion, colony formation, spheroid culture and vessel formation experiments, as well as in a 3D hanging drop video image analysis. Results We demonstrated that only 34 % of Myogel’s molecular content was similar to Matrigel®. All test results showed that Myogel was comparable with Matrigel®, and when mixed with low-melting agarose (Myogel-LMA) it was superior to Matrigel® in in vitro Transwell® invasion and capillary formation assays. Conclusions In conclusion, we have developed a novel Myogel TME matrix, which is recommended for in vitro human cell culture experiments since it closely mimics the human tumor microenvironment of solid cancers. BioMed Central open access

Relationship between mid upper arm circumference and weight changes in children aged 6–59 months

0
0
Relationship between mid upper arm circumference and weight changes in children aged 6–59 months Binns, Paul; Dale, Nancy; Hoq, Monsurul; Banda, Chrissy; Myatt, Mark BACKGROUND: The objectives of this study were to (i) describe the relationship between weight changes and MUAC changes in children aged between 6 and 59 months during treatment for SAM in CMAM programmes in three country contexts (Malawi, Ethiopia and Bangladesh) admitted using MUAC and (ii) describe the sensitivity of both MUAC and weight to episodes of disease experienced during the SAM treatment episodes in CMAM programmes in three country contexts (Malawi, Ethiopia and Bangladesh) admitted using MUAC. METHODS: Data collected under research conditions in Malawi were analysed for the correlation between MUAC and weight changes using the Pearson product-moment correlation coefficient (Pearson's r). Further data from other CMAM programmes implemented under field conditions in Ethiopia and Bangladesh were similarly analysed. The association of growth failure following recent episodes of illness were assessed for MUAC and weight change using a two-by-two table, box-plots and Kruskal Wallis non-parametric rank sum test. RESULTS: MUAC and weight gain acheived over the entire treatment episode were strongly correlated in all three country contexts, Ethiopia (median Pearson's r = 0.816, 95 % CI = 0.782 - 0.845), Malawi (median Pearson's r = 0.843, 95 % CI = 0.802 - 0.876) and Bangladesh (median Pearson's r = 0.725, 95 % CI = 0.663 - 0.777). MUAC and weight changes at each outpatient visit were closely correlated (median Pearson's r = 0.954, 95 % CI = 0.602 - 0.997) under research conditions. The field data from Ethiopia and Bangladesh showed similar correlation (median Pearson's r = 0.945, 95 % CI = 0.685 - 0.998) and (median Pearson's r = 0.939, 95 % CI = 0.705 - 0.994) respectively. MUAC and weight appear to respond rapidly and similarly to episodes of illness reported during outpatient treatment for SAM for MUAC, diarrhoea RR = 1.88 (95 % CI = 1.64 - 2.15), vomiting RR = 1.89 (95 % CI = 1.58 - 2.26), fever RR = 1.57 (95 % CI = 1.36 - 1.82) and cough1.42 (95 % CI = 1.22 - 1.65). Similar relative risks are seen for weight; diarrhoea RR = 2.03 (95 % CI = 1.77 - 2.31), vomiting RR = 2.09 (95 % CI = 1.77 - 2.47), fever RR = 1.76 (95 % CI = 1.53 - 2.03) and cough RR = 1.25 (95 % CI = 1.06 - 1.48). CONCLUSIONS: This study demonstrates a close relationship between MUAC and weight change during recovery from SAM under both research and operational field conditions. Furthermore, changes in both MUAC and weight are observed to occur similarly and rapidly during episodes of illness occurring during treatment with no lag effect on the part of MUAC. This presents the possibility for children undergoing outpatient treatment for SAM to be monitored using MUAC as an alternative to weight. Further research would be required to develop a tool which can be deployed safely and enable MUAC to be used as the sole anthropometric measure for admission, monitoring of recovery and discharge. This development would potentially allow the further decentralisation of the treatment of SAM thus improving programme coverage and child survival. BioMed Central open access

Maternal cortisol and stress are associated with birth outcomes, but are not affected by lipid-based nutrient supplements during pregnancy: an analysis of data from a randomized controlled trial in rural Malawi

0
0
Maternal cortisol and stress are associated with birth outcomes, but are not affected by lipid-based nutrient supplements during pregnancy: an analysis of data from a randomized controlled trial in rural Malawi Steward, Christine P; Oaks, Brietta M; Laugero, Kevin D; Ashorn, Ulla; Harjunmaa, Ulla; Kumwenda, Chiza; Chaima, David; Maleta, Kenneth; Dewey, Kahtryn G Prenatal micronutrient supplements have been found to increase birth weight, but mechanisms for increased growth are poorly understood. Our hypotheses were that 1) women who receive lipid-based nutrient supplements (LNS) during pregnancy would have lower mean salivary cortisol concentration at 28 wk and 36 wk gestation compared to the multiple micronutrient (MMN) and iron-folic acid (IFA) supplement groups and 2) both salivary cortisol and perceived stress during pregnancy would be associated with shorter duration of gestation and smaller size at birth. METHODS: Women were enrolled in the trial in early pregnancy and randomized to receive LNS, MMN, or iron-folic acid (IFA) supplements daily throughout pregnancy. At enrollment, 28 wk and 36 wk gestation, saliva samples were collected and their cortisol concentration was measured. Self-report of perceived stress was measured using questionnaires. Gestation duration was indicated by ultrasound dating and newborn anthropometric measurements (weight, length, head circumference) provided indicators of intrauterine growth. RESULTS: Of the 1391 women enrolled in the trial, 1372, 906 and 1049 saliva samples were collected from women at baseline, 28 wk and 36 wk, respectively. There were no significant differences in mean cortisol concentrations by intervention group at 28 wk or 36 wk gestation. Cortisol concentrations were negatively associated with duration of gestation (Baseline: β = -0.05, p = 0.039; 36 wk: β = -0.04, p = 0.037) and birth weight (28 wk: β = -0.08, p = 0.035; 36 wk: β = -0.11, p = 0.003) but not associated with length-for-age or head circumference-for-age z-scores. Perceived stress at 36 wk was significantly associated with shorter newborn LAZ (p = 0.001). There were no significant associations with the risk of small for gestational age, preterm birth, or low birth weight. CONCLUSIONS: Maternal salivary cortisol concentration was strongly associated with birth weight and duration of gestation in rural Malawi, but these data do not support the hypothesis that LNS provision to pregnant women would influence their salivary cortisol concentrations. BioMed Central open access

Association between morbidity and physical activity among 18-month-old Malawian toddlers

0
0
Association between morbidity and physical activity among 18-month-old Malawian toddlers Ollila, Suvi Introduction Physical activity is one of the basic needs for toddlers because it can been shown to potentially benefit children s physical, social and cognitive growth. Acute diseases are very common among toddlers, especially in Sub-Saharan Africa. The purpose of this study was to compare activity of healthy and acutely ill toddlers. Methods This study was a secondary analysis of the iLiNS-DOSE trial, which took place in Malawi during 2009-2012. The ActiGraph GT3X+ accelerometer was used to measure physical activity. Morbidity measurements were collected into a form by a research assistant together with a guardian s verbal report, based on the already filled Morbidity calendar. Days during which a child was suffering from any symptoms of diarrhoea, fewer or acute respiratory infection were counted as sick days. The main activity outcome was mean vector magnitude accelerometer counts/15s. The secondary outcome was % time spent in moderate-to-vigorous physical activity by the vertical axis. We compared the activity of a sick day and a healthy day in within-children and between children. Results Altogether 1 932 participants were enrolled in the iLiNS-DOSE study, 279 children were included in this sub-study and contributed to 843 (41%) days with symptoms (297 participants of within-children and between-children analyses and 729 participants of all healthy or sick during the measurement week analyses). We found the mean accelerometer counts on the within-children analysis in healthy days 303, SD 67 and on days with symptoms 305, SD 70 (difference 2, 95% Cl -6 to 3, p=0.48). The mean accelerometer counts on between-children analysis in healthy days 305, SD 79, and on days with symptoms 303, SD 76, (difference - 2, 95% Cl -4 to 10, p=0.43). Conclusion No difference was found in physical activity between days with acute diseases and days without symptoms among Malawian toddlers.

Does Future Diabetes Risk Impair Current Quality of Life? A Cross-Sectional Study of Health-Related Quality of Life in Relation to the Finnish Diabetes Risk Score (FINDRISC)

0
0
Does Future Diabetes Risk Impair Current Quality of Life? A Cross-Sectional Study of Health-Related Quality of Life in Relation to the Finnish Diabetes Risk Score (FINDRISC) Väätäinen, Saku; Cederberg, Henna; Roine, Risto; Keinänen-Kiukaanniemi, Sirkka; Saramies, Jouko; Uusitalo, Hannu; Tuomilehto, Jaakko; Martikainen, Janne OBJECTIVES: Present study examines the relationship between the estimated risk of developing type 2 diabetes (T2D) and health-related quality of life (HRQoL). We quantify the association between Finnish Diabetes Risk Score (FINDRISC) and HRQoL, and examine the potential use of FINDRISC as tool to evaluate HRQoL indirectly. METHODS: We conducted a cross-sectional study comprising 707 Finnish people without a diagnosis of T2D between the ages of 51 and 75 years. The risk of developing T2D was assessed using the validated and widely used FINDRISC (range 0-26 points), and quality of life was measured using two preference-based HRQoL instruments (15D and SF-6D) and one health profile instrument (SF-36). Effects of the individual FINDRISC items and demographic and clinical characteristics, such as co-morbidities, on HRQoL were studied using multivariable Tobit regression models. RESULTS: Low HRQoL was significantly and directly associated with the estimated risk of developing T2D. An approximate 4-5 point change in FINDRISC score was observed to be associated with clinically noticeable changes in the preference-based instrument HRQoL index scores. The association between HRQoL and the risk of developing T2D was also observed for most dimensions of HRQoL in all applied HRQoL instruments. Overall, old age, lack of physical activity, obesity, and history of high blood glucose were the FINDRISC factors most prominently associated with lower HRQoL. CONCLUSIONS: The findings may help the health care professionals to substantiate the possible improvement in glucose metabolism and HRQoL potentially achieved by lifestyle changes, and better convince people at high risk of T2D to take action towards healthier lifestyle habits. FINDRISC may also provide an accurate proxy for HRQoL, and thus by estimating the risk of T2D with the FINDRISC, information about patients' HRQoL may also be obtained indirectly, when it is not feasible to use HRQoL instruments. Public Library of Science open access
Viewing all 3646 articles
Browse latest View live




Latest Images