Lonkan epifyseolyysi Tampereen yliopistollisessa sairaalassa vuosina 2001-2011
Uuspelto, Joonas
Lonkan epifyseolyysin on 8-15-vuotiailla kasvuikäisillä lapsilla esiintyvä sairaus. Femurin proksimaalinen metafyysi liikkuu acetabulumissa pysyvään epifyysiin nähden anterosuperiorisesti ja aiheuttaa lonkkanivelen toiminnan heikentymisen ja virheasennon. Taustatekijöistä merkittävimmäksi arvoidaan ylipainon. Muita altisteita ovat muun muassa monet endokrinologiset sairaudet. Karkeasti epifyseolyysi tapaukset voidaan jakaa kahteen luokkaan, akuutteihin sekä kroonisiin. Krooninen, hitaasti kehittyvä muoto on näistä yleisempi.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli arvioida Tampereen yliopistollisessa sairaalassa hoidettujen potilaiden diagnostista viivettä sekä leikkaustekniikan vaikutusta toipumiseen. Näyttääkin siltä, että samaan lonkkaan useamman kuin yhden ruuvin saaneet olivat suuremmassa riskissä kehittää vaikean komplikaation kuten avaskulaarisen nekroosin tai kondrolyysin leikattuun lonkkaan. Diagnostista viivettä ei pelkkien yliopistosairaalan papereiden perusteella ollut mahdollista riittävän luotettavasti selvittää. Ensi oireista oikeaan hoitoon pääsyyn kesti muutamasta päivästä yli puoleen vuoteen ja suurimmalla osalla potilaista tätä ei ollut mahdollista retrospektiivisesti määrittää.
Varmuutta siihen johtuivatko komplikaatiot ja huonompi toipuminen itse sairauden vaikeusasteesta vai käytetystä leikkaustavasta ei voi varmasti tämän tutkimuksen perusteella sanoa.
Lonkan epifyseolyysi Tampereen yliopistollisessa sairaalassa vuosina 2001-2011
↧
↧
Identiteetti tutkimuskohteena
Identiteetti tutkimuskohteena
Ropo, Eero
Ropo, Eero; Sormunen, Eero; Heinström, Jannica
↧
Nuorisotakuutoimijoiden Internetin ja sosiaalisen median työkäyttö Pirkanmaalla
Nuorisotakuutoimijoiden Internetin ja sosiaalisen median työkäyttö Pirkanmaalla
Helynen, Minna
Internetin verkkopalveluiden ja sosiaalisen median ohjelmistojen työkäyttö arkipäiväistyy kehittyneiden tietoverkkojen ja laitteiden takia. Parhaimmillaan niiden työkäyttö edistää ammatillista tiedonhakua ja viestintää, vuorovaikutusta eri sidosryhmien ja asiakkaiden kanssa fyysisestä sijainnista riippumatta sekä oman organisaation palveluista ja tapahtumista tiedottamista verkon välityksellä.
Tämän tutkimuksen lähtökohtana oli kartoittaa pirkanmaalaisten nuorisotakuutoimijoiden Internetin verkkopalveluiden ja sosiaalisen median ohjelmistojen työkäyttöä sekä selvittää niiden käyttöä edistäviä ja estäviä tekijöitä. Tutkimustarpeen taustalla oli kaksi projektia (Seutunuotta ja Takuulla Tekemistä!), joiden yhtenä päätavoitteena oli edistää alueen nuorisotakuutoimijoiden verkkoviestintää. Tästä kuvailevasta tapaustutkimuksesta saatuja tuloksia on hyödynnetty projektien loppuraporteissa suositusten muodossa tulevaisuuden toimintoja varten.
Tutkimuksen aineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella syksyllä 2014. Linkki kyselylomakkeeseen lähetettiin 250:lle alueen nuorisotakuutoimijalle, joista 73 vastasi kyselyyn. Aineisto analysoitiin kvantitatiivisin menetelmin ja tulokset esitetään taulukoiden avulla.
Kyselylomakkeeseen vastanneista verkkopalveluita ja sosiaalista mediaa käyttää työtehtävissä 78 %, joista 44 % vähintään kerran viikossa. Työkäytön kolme suosituinta palvelua olivat Facebook, Youtube ja Lync (videoneuvotteluohjelmisto). Yleisimmät käyttötarkoitukset olivat tiedon etsiminen, oman organisaation palveluista tiedottaminen ja mainostaminen sekä viestintä asiakkaiden kanssa.
Suurin osa (88 % )vastaajista suhtautui myönteisesti verkkopalveluiden ja sosiaalisen median työkäyttöön, mutta 40 % koki osaavansa hyödyntää niitä heikosti. Suurin osa vastaajista koki, että verkkopalveluiden ja sosiaalisen median käytöstä on hyötyä työviestinnässä ja se edistää eri tahojen välistä yhteistyötä ja tietojen vaihtoa.
Kaksi suurinta haastetta verkon työkäytölle olivat useat viestintäkanavat ja ajanpuute. Ongelmallista vastaajien mukaan oli myös yhteisten pelisääntöjen ja selkeiden ohjeiden puuttuminen sekä kannustuksen vähyys.
Tutkimuksen tulosten pohjalta muodostetussa onnistuneen verkkoläsnäolon mallissa on esitetty osa-alueita, jotka edistävät verkkopalveluiden ja sosiaalisen median ohjelmistojen työkäyttöä. Digitaalisen sisällön jakaminen sekä verkkopalveluiden ja sosiaalisen median työkäyttö tulisi nähdä osana normaalia työtä ja siihen olisi varattava tarvittavat aika-, väline- ja koulutusresurssit.
↧
Identiteetti, autobiografinen muisti ja yhteisöllinen media opettajankoulutuksessa
Identiteetti, autobiografinen muisti ja yhteisöllinen media opettajankoulutuksessa
Syvänen, Antti; Ropo, Eero
Ropo, Eero; Sormunen, Eero; Heinström, Jannica
↧
Valinta ja itseys Eriksonista Kierkegaardiin
Valinta ja itseys Eriksonista Kierkegaardiin
Mäki-Kulmala, Heikki
Ropo, Eero; Sormunen, Eero; Heinström, Jannica
↧
↧
Informaatiolukutaito ja sen opettaminen lukioissa
Informaatiolukutaito ja sen opettaminen lukioissa
Sormunen, Eero; Heinström, Jannica
Ropo, Eero; Sormunen, Eero; Heinström, Jannica
↧
Kopioiva lähteistä kirjoittaminen lukion haasteena
Kopioiva lähteistä kirjoittaminen lukion haasteena
Sormunen, Eero
Ropo, Eero; Sormunen, Eero; Heinström, Jannica
↧
Lukiolaisten ryhmätyöstrategiat lähteisiin perustuvassa kirjoittamistehtävässä
Lukiolaisten ryhmätyöstrategiat lähteisiin perustuvassa kirjoittamistehtävässä
Tanni, Mikko; Sormunen, Eero
Ropo, Eero; Sormunen, Eero; Heinström, Jannica
↧
SimSense - Gestural Interaction Design for Information Exchange between Large Public Displays and Personal Mobile Devices
SimSense - Gestural Interaction Design for Information Exchange between Large Public Displays and Personal Mobile Devices
James, Jobin
Large displays in public and semi-public spaces continuously permeate our everyday lives as the price of display hardware continues to drop. These displays act as sources of information, entertainment and advertisement in public environments such as airports, hotels, universities, retail stores, hospitals, and stadiums, amongst others. The information shown on these displays often varies in form that ranges from simple text to rich interactive content. However, most of this rich information remains in the displays and methods to effectively retrieve them to ones’ mobile devices without the need to explicitly manipulate them remains unexplored.
Sensing technologies were used to implement a use case, wherein a person can simply walk up to a public display, retrieve interesting content onto their personal device without having the need to take it out of their pockets or bags. For this purpose a novel system called SimSense, which is capable of automatically detecting and establishing a connection with mobile phones that come in close proximity with the public display was developed. This thesis presents two alternative mid-air hand gesture interaction techniques: ‘Grab & Pull’ and ‘Grab & Drop’ to retrieve content from the public display without explicitly operating the mobile device. The results of a laboratory experiment conducted to evaluate these interaction techniques and gather preliminary impressions on the overall concept, are also presented. The results indicate that participants found ‘Grab & Pull’ to be slightly easier, more confident, and requires less effort to perform in comparison with ‘Grab & Drop’. Participants found the overall concept to be seamless and a useful way to retrieve interesting content.
↧
↧
Miten sosiaalinen identiteetti näkyy lukiolaisen sitoutumisessa ryhmässä kirjoittamiseen?
Miten sosiaalinen identiteetti näkyy lukiolaisen sitoutumisessa ryhmässä kirjoittamiseen?
Heinström, Jannica; Sormunen, Eero
Ropo, Eero; Sormunen, Eero; Heinström, Jannica
↧
Governance and Corruption - sand or grease in the wheels?
Governance and Corruption - sand or grease in the wheels?
Keita, Kouramoudou; Laurila, Hannu
↧
Urheiluvammat naisten jääkiekossa: 12 kuukauden prospektiivinen seuranta
Urheiluvammat naisten jääkiekossa: 12 kuukauden prospektiivinen seuranta
Västilä, Saara
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää urheiluvammojen esiintyvyyttä naisten jääkiekossa, sekä yleisimmät vammatyypit ja niiden sijainti ja mahdollinen yhteys urheilijan fyysismotorisiin ominaisuuksiin.
Aineiston muodostivat syksyllä 2011 naisten jääkiekko A-maajoukkuerinkiin kuuluvat pelaajat. Tutkimukseen osallistui 19 pelaajaa. Joukkueen keski-ikä kauden alussa oli 21,9. Pelaajat pelasivat naisten SM-liiga joukkueissa eripuolilla Suomea. Tutkimusaineisto kerättiin esitieto- ja vammalomakkeilla, harjoittelupäiväkirjoilla, haastatteluilla ja fyysismotorisilla testeillä. Vamman sattuessa pelaaja otti yhteyttä tutkimuslääkäriin tekstiviestillä, jos vamma haittasi tai esti normaalia harjoittelua tai esti osallistumisen peleihin. Tutkimuslääkäri haastatteli pelaajan puhelimitse strukturoitua vammalomaketta käyttäen. Jokaiselle pelaajalle tehtiin fyysismotoristen ominaisuuksien testit tutkimuksen alussa, joihin sisältyi voima-, liikkuvuus- ja tasapainotestit.
Kauden aikana urheilijat harjoittelivat keskimäärin 13,6 tuntia viikossa. Vammoja ilmoitettiin tapahtuneeksi yhteensä 16. Vammoja sattui 13 pelaajalle. Äkillisiä vammoja oli 12 ja rasitusvammoja 4. Yhdeksän vammaa oli kontaktivammoja. Kontaktina oli useimmiten toinen pelaaja tai liikkuva objekti (esim. kiekko, maila). Yleisimmät vammatyypit olivat nivel-tai ligamenttivamma ja lihas- tai jännevamma. Vammainsidenssi oli 1,3/1000 harjoittelutuntia ja 20,5/1000 pelituntia kohden. Fyysismotoristen ominaisuuksien ja vammojen väliltä ei löytynyt tilastollista yhteyttä.
↧
Primary-Care-Based Episodes of Care and their Costs in a Three-Month Follow-Up in Finland
Primary-Care-Based Episodes of Care and their Costs in a Three-Month Follow-Up in Finland
Heinonen, Johanna
Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella Suomessa terveyskeskusvastaanotolla käyneiden potilaiden ICPC-2 -luokiteltuja hoitoepisodeja, niihin liittyvää resurssien käyttöä ja niistä aiheutuvia terveydenhuollon suoria kustannuksia.
Tutkimus on prospektiivinen monitorointitutkimus liittyen Vaikuttava Terveysasema -hankkeeseen. 622 potilasta rekrytoitiin tutkimukseen kolmelta eri terveysasemalta Pirkanmaalta vastaanottokäynnin yhteydessä yhden viikon aikana vuonna 2011. Potilaille laadittiin kyselylomakkeet, joissa tiedusteltiin mm. sosioekonomisia tietoja, koettua terveydentilaa ja toimintakykyä, sekä arviota hoidon vaikuttavuudesta.
Tutkimuspotilaiden perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon resurssien käyttö selvitettiin kolmen kuukauden ajalta potilastietojärjestelmästä. Resurssien käyttö arvotettiin palvelun tuottajan vuoden 2012 kustannuksilla.
Keskimäärin yhdellä potilaalla oli kolmen kuukauden seuranta-ajalla 1,22 hoitoepisodia. Potilaiden ominaisuudet ja resurssien käyttö erosivat ryhmien välillä. Suurin episodiryhmä oli ICPC-2 -luku L eli Tuki- ja liikuntaelinsairaudet (17 %). Tavallisin (8 %) yksittäinen episodi oli ylähengitystieinfektio. Keskimäärin hoitoepisodi maksoi kolmen kuukauden ajalla 389,56 euroa (keskivirhe 61,11) ja mediaani 165,00 euroa (kvartiilivälin pituus 118,46 288,56). Keskimäärin kalleimmat (909,85 euroa) hoitoepisodit olivat ICPC-2 -luvussa K eli 'Verenkiertoelimet'. Samassa ryhmässä oli myös kallein yksittäinen episodi, jonka hinta oli 32 545,56 euroa. Kallein prosentti hoitoepisodeista kattoi yhteensä 36 % hoitoepisodikustannuksista.
Potilaiden ominaisuudet, resurssien käyttö ja kustannukset erosivat ICPC-2 -lukujen välillä, mikä voitaisiin ottaa huomioon suunnitellessa palveluiden tuottamista ja hinnoittelua. Tulevaisuuden tutkimuksiin tulisi saada tarkemmat diagnoosit, isompi aineisto ja pidemmät seuranta-ajat.
Alkuperäinen artikkeli julkaistu: Scandinavian Journal of Primary Health Care, Volume 33, Issue 4, 2015, pages 283-290, DOI: 10.3109/02813432.2015.1114352
↧
↧
Ankle Blood Pressure as a Predictor of Vascular Events
Ankle Blood Pressure as a Predictor of Vascular Events
Hietanen, Heikki
Nilkka-olkavarsipainesuhdetta eli ABI-mittausta käytetään alaraajojen valtimoverenkierron arviointiin. Perinteisesti matala ABI-arvo (≤ 0,90) tarkoittaa perifeeristä stenoottista valtimotautia. Viime vuosina myös korkeaa ABI-arvoa (≥ 1,4) on pidetty poikkeavana mittaustuloksena.
Nilkkapaineen merkitystä - ilman ABI-suhdetta – ei ole selvitetty. Tämän tutkimuksen perushypoteesina on että verisuonten jäykistyessä (stiffness) ja sklerosoituessa (atherosclerosis) nilkkaverenpaine nousee, johtuen sekä verenpaineesta että paikallisista verisuonimuutoksista, ja nilkkaverenpaineen nousu on yksi varhaisimmista poikkeavista kardiovaskulaarista muutoksista. Hypertoninen rasitusverenpainevaste ilman nilkkaverenpaineen nousua eroittaa toisaalta ne potilaat, joilla alaraajojen stenoottinen muutos ahtauttaa jo alaraajojen verenkiertoa.
Tutkimusaineisto koostuu 4038 potilaasta, joille tehtiin Helsingin Diakonissalaitoksessa kliininen rasituskoe elokuun 1989 ja syyskuun 1995 välisenä aikana.Indikaationa olivat fyysisen kunnon selvittäminen, sydänlihaisksemian toteaminen tai rasitusastman selvittely. Kun diagnosoidut sydänsairaat poissuljettiin, jäi lopulliseksi aineistoksi 3858 potilasta.
Potilaat jaettiin viiteen eri ryhmään perustuen nilkka- ja rasitusverenpaineeseen. Ryhmittäminen oli tarpeen, sillä nilkkaverenpaineen yhteys sydän- ja verisuonitautiriskiin ei ole lineaarinen. Koska nilkkaverenpaineesta eikä rasituksen aikaisesta verenpainevasteestakaan ei ole olemassa viitearvoja, ryhmät muodostettiin niin, että kukin ryhmä oli tilastoanalyysejä ajatellen tarpeeksi iso. Referenssiryhmän muodostivat potilaat, joilla nilkkaverenpaine oli korkeintaan 175 mmHg ja rasituksen aikainen systolinen verenpaine kohtuullisella kuormalla korkeintaan 215 mmHg.
Kokonaiskuolleisuuutta seurattiin 15 vuotta, sepelvaltimotautitapahtuman tai – kuoleman ilmaantumista samoin 15 vuotta ja sairaalahoitoon tai kuolemaan johtaneiden aivoverenkiertohäiriöiden ilmaantumista seurattiin 16 vuotta sekä dementoitumista 18 vuotta.
Potilasryhmällä, jolla ainoana poikkeava löydöksenä oli nilkkaverenpaineen nousu yli 175 mmHg, oli referenssiryhmään verrattuna 1,7 kertainen riski kuolla seurannan aikana. Erityisesti sydän- ja aivoverenkiertosairauksista johtuva kuolleisuus oli merkittävä (2,2 – 3,3 kertainen). Myös dementoituminen oli korostunut ( 1.6 kertainen). Toisaalta referenssiryhmän sairastuvuus ja kuolleisuus oli muihin ryhmiin nähden merkittävästi pienempää: kokonaiskuolleisuus 5.7 %, sepelvaltimotautisairastuvuus vain 0.95% ja sairastuvuus aivoverenkierron häiriöihin 3.5%.
Nilkkaverenpaineen nousu joko ainoana poikkeavana löydöksenä tai yhdessä hypertonisen rasitusreaktion kanssa on poikkeava löydös, merkkinä suurentuneesta riskistä sairastua sydän- tai aivoverenkiertosairauksiin tai myöhemmällä iällä dementoitua. Nilkkaverenpaineen mittauksen nykyistä laajempi käyttö kliinisessä työssä vaikuttaa aiheelliselta.; In clinical settings the ankle BP is measured exclusively for the calculation of ankle–brachial pressure index (ABI) for the diagnosis of peripheral arterial disease. Both, high and low ABIs are recognized as clinically important markers of atherosclerotic disease due to their strong associations with cardiovascular disease incidence and mortality. The value of ankle blood pressure itself has not been evaluated. This study is based on the hypothesis that in the beginning of the arterial stiffening and atherosclerosis the ankle blood pressure may be determined by blood pressure and the elastic properties of conduit arteries. The elevated ankle blood pressure might be one of the earliest signs of adverse changes in the cardiovascular system. On the other hand, stenotic changes along the conduit vessels decrease the ankle blood pressures, but cause exaggerated exercise blood pressure and this group has to be considered as a separate entity.
Subjects for this investigation were derived from a group of 4,038 consecutive ambulatory patients, who underwent symptom-limited bicycle exercise test at the Helsinki Deaconess Institute between August 1989 and December 1995. The patients were referred by occupational health physicians to a symptom-limited exercise test to rule out coronary heart disease and evaluate physical fitness. Patients with a documented history of cardiovascular disease were excluded from the analysis. The final study group consisted of 3,858 patients.
Subjects were divided into five groups based on resting ankle and exercise blood pressure at the moderate exercise level. Groups were constructed because they made sense pathophysiologically and because the ankle blood pressure has a U-shaped association with the risk of a coronary event and cannot therefore be analysed as a continuous variable. As there are no established reference values for the ABP or the brachial exercise blood pressure, we chose our cut-points (175 and 215 mmHg) arbitrarily to create groups of reasonable size. In the reference group the resting ankle blood pressure was
↧
TERVEYDENHUOLLON MUUTOKSET: Politiikka, järjestelmä ja seuraukset
TERVEYDENHUOLLON MUUTOKSET: Politiikka, järjestelmä ja seuraukset
Niemelä, Mikko; Kokkinen, Lauri; Pulkki, Jutta; Saarinen, Arttu; Tynkkynen, Liina-Kaisa
Terveydenhuollon muutoksesta - niin muutostarpeesta kuin jo toteutuneista uudistuksista - puhutaan paljon. Ymmärtääksemme paremmin tätä eri areenoilla käytyä keskustelua ja nähtävillä olevia kehityskulkuja on meidän hyvä tietää, miten terveydenhuoltojärjestelmämme on organisoitu sekä miten ja miksi se on muotoutunut sellaiseksi kuin se nyt on. Käsillä oleva teos pyrkii vastaamaan tähän tietotarpeeseen. Kirjaan on koottu laaja-alainen kokonaisuus suomalaisen terveydenhuollon pitkän aikavälin muutoksista. Näkökulmina ovat politiikassa tapahtuneet muutokset, itse terveydenhuoltojärjestelmässä tapahtuneet muutokset sekä kolmanneksi näiden muutosten seuraukset palveluja saavien potilaiden, eri väestöryhmien ja alan työntekijöiden näkökulmasta.
Kirja on tarkoitettu niin oppikirjaksi sosiaali- ja terveysalan opiskelijoilla, kuin myös niille jo pidempään alalla olleille ammattilaisille ja tutkijoille, jotka haluavat päivittää tietämystään tai virkistää muistiaan terveydenhuollon organisoinnista ja toiminnasta.
↧
Sektoritutkimuksen genealogia: Komissioista ja toimistoista valtiolliseen tutkimusjärjestelmään
Sektoritutkimuksen genealogia: Komissioista ja toimistoista valtiolliseen tutkimusjärjestelmään
Vähä-Savo, Valtteri
Tämä tutkimus selvittää, miten sektoritutkimus ja sektoritutkimuslaitokset aikanaan ilmestyivät osaksi tiedepoliittista problematiikkaa hallittavina ja tiedettävinä objekteina. Tutkimuksessa tarkastellaan sektoritutkimuksen institutionaalista ja käsitteellistä polveutumishistoriaa. Tutkimuksessa tätä historiaa lähdetään jäljittämään 1800-luvun jälkipuolella käydyistä keskusteluista, jotka koskivat ensimmäisiä valtion virastokoneis-toon yhteyteen perustettuja tutkimusorganisaatioita. Tarkastelu päättyy sektoritutkimuksen syntymiseen 1900-luvun lopulla.
Tutkimuksessa tarkastellaan, millaisen argumentoinnin myötä tutkimusorganisaatiot tuotiin osaksi kansallista poliittista keskustelua; miten muissa maissa aiemmin toteutetut institutionaaliset innovaatiot introdusoitiin kansalliseen keskusteluun, muo-toiltiin kansallisesti relevanteiksi ja sidottiin kansallisiin ongelmanasetteluihin. Miten uudentyyppisten virastojen tarpeellisuutta ja välttämättömyyttä perusteltiin ja millaisia kiistoja niiden perustamisen ympärillä käytiin? Erityisesti huomiota kiinnitetään siihen, miten näissä keskusteluissa määriteltiin suhdetta valtion, hallinnan ja tutkimustiedon välillä.
Tutkimuksen aineisto koostuu valtiopäiväasiakirjoista ja komiteanmietinnöistä vuodesta 1864 vuoteen 2010. Tarkastelun kohteena ovat yhtälailla toteutuneet kuin pelkän ajatuksen tasolle jääneet ehdotukset uusiksi tutkimusvirastoiksi ja -laitoksiksi. Lisäksi aineistoon kuuluu perustettujen laitosten reformeja koskevia asiakirjoja, lakeja ja asetuksia sekä keskeisiä tiedepoliittisia dokumentteja. Tutkimus ammentaa teoreetti-sesti ja metodologisesti ensisijaisesti kahdesta lähteestä. Yhtäältä se nojaa uusinstitu-tionaaliseen maailmanyhteiskunnan teoriaan ja sen perustalta kehitettyyn domestikaatiolähestymistapaan. Toisaalta se hyödyntää Michel Foucault’n genealogista menetelmää ja sen pohjalta kehitettyä hallinnan analyyttista tutkimusotetta.
Tutkimuksessa esitellään kolme tapaa, joilla valtiollisten tutkimuslaitosten välttämättömyyttä perusteltiin 1800- ja 1900-lukujen taitteessa. Ensimmäinen näistä nojasi tutkimustoiminnan taloudelliseen ja hallinnolliseen hyödyllisyyteen. Tutkimustoiminnan hyödyllisyys valtionhallinnon ja elinkeinoelämän kannalta oli 1800-luvun lopulla yhä kyseenalainen käsitys, jota pyrittiin tukemaan erilaisten vakuuttelujen avulla. Toiseksi tutkimuslaitosten perustamiseen liittyi myös voimakas kansallinen tematiikka. Tieteellinen toiminta jäsennettiin ylikansalliseksi hankkeeksi, mutta vastuun hankkeen toteuttamisesta katsottiin lankeavan kansakuntien harteille. Tieteen edistäminen oli sekä kollektiivinen kansainvälinen pyrkimys että kansakuntien välinen kilpailukenttä. Tieteen auktoriteetti nojasi sen universaaliin luonteeseen, mutta samalla koettiin tarpeelliseksi vertailla ja kilpailuttaa kansallista tiedetoimintaa kansakuntien keskuudessa. Kolmanneksi, keskeinen haaste laitoksia ajaneille tahoille oli perustella, miksi koelai-tokset ja tieteelliset virastot tarjoaisivat paremman tavan organisoida tutkimustoimintaa suhteessa aiempiin järjestelyihin ja käytäntöihin.
Tutkimuksessa osoitetaan, miten uudentyyppisten organisaatioiden tapa järjestää tutkimustoimintaa kyettiin esittämään toimivampana suhteessa vakiintuneisiin malleihin.
Tutkimuksessa osoitetaan myös, miten määrätyssä historiallisessa vaiheessa onnistuttiin kokoamaan kirjava joukko tutkimustoimintaa suorittavia organisaatioita yhtenäisen kategorian alle valtion tutkimuslaitos -nimikkeen avulla. Tämä kategoria paitsi sitoi yhteen monia aiemmin täysin erillisinä pidettyjä laitoksia, se myös muodosti niistä yhtenäisen hallinnallisen ja tiedollisen objektin.
Lopulta tutkimuksessa tarkastellaan, mitä tarkoitetaan sektoritutkimuksella ja miten tämä tutkimuslajeja koskeva kategorisointi aikanaan artikuloitiin valtion tutkimuslaitoksia koskevaan kategorisointiin. Tutkimuksessa osoitetaan, millaisten käsitteellisten rajanvetojen ja määrittelyiden kautta 1970- ja 1980-lukujen taitteen tiedepoliittisissa dokumenteissa muodostettiin ajatus YPP-tutkimuksesta yhtenäisenä hallinnan koh-teena ja miten se linkitettiin valtion tutkimuslaitoksiin. Kategorisoinnin osoitetaan nojaavan vahvasti OECD:n ja NORDFORSK:in hyödyntämiin luokitteluihin sekä määrättyihin hallinnollisiin ideaaleihin. Samoin osoitetaan, miten tämän kategorisoinnin pohjalta muodostettiin ajatus sektoritutkimuksesta omana tutkimuslajinaan. Kyse ei ollut vain uudesta nimestä vanhalle kategorialle vaan laajemmasta uudelleen katego-risoinnista. Näiden teemojen kautta tutkimus pureutuu tutkimustoimintaa koskeviin kategorisointeihin ja tavoitteenasetteluihin sekä niiden institutionaalisiin vaikutuksiin.
Kokonaisuudessaan valtion tutkimuslaitosten ja sektoritutkimuslaitosten ilmaantumista Suomeen voidaan pitää valaisevana esimerkkinä siitä, miten kansallisvaltioiden väliset institutionaaliset ratkaisut ja poliittiset keskustelut saavat yhdenmukaisia muotoja maailmakulttuuristen ideoiden ja mallien kansallisen hyödyntämisen kautta.; The structural development of sectoral research has been one of the focus points of research policy in Finland during the last twenty years. Yet, the concepts of sectoral research and sectoral research institutes precede these deliberations only by a few years. They emerged as objects of research policy in the late eighties. My study looks at how they were introduced into the discourse of research policy as objects to be known and to be governed. It traces the conceptual and institutional genealogy of sectoral research from the establishment of the first governmental research institutes in the 19th century to the birth of sectoral research in the late 20th century.
The study looks at how exogenous institutional models for organizing research were introduced into the field of national political debate and how they were made to appear as necessary tools for ensuring national prosperity and success. The study focuses on how the argumentation for and against these institutes was tied to definitions concerning the proper relationship between scientific research, good government and the nation-state.
The data consists of relevant bills by the government and by individual members of the parliament, parliamentary transcripts, official committee reports, governmental decrees, laws and research policy documents from the period between 1864 and 2010. Theoretically and methodologically the study draws on Focauldian analytics of governmentality and on the neo-institutionalist world society theory.
The study found that the discussions concerning the establishment of the first state research institutes (SRIs) in Finland followed a unified pattern regardless of the varied fields of research that the institutes were supposed to focus on. Argumentation for and against establishing new SRIs centered around three issues. The first one concerned the criteria for good and rational government of the state and of industrial activities. Establishing SRIs was not just about setting up novel organizations. It was also about justifying the need for a new kind of governmental knowledge and about inserting new type of epistemic authority within the state government. Secondly, debates concerning SRIs and scientific activity in general had a strong nationalistic emphasis. Participation in scientific activity and establishing research institutions were seen as ways to present a nation-state as a modern and civilized state. The study shows how it was possible to overcome the potential conflict between domesticating transnational models and highlighting national uniqueness. Thirdly, the proponents of SRIs had to convince the audience of the fact that the SRIs offered a best way to organize research compared to universities and other traditional research establishments. They introduced three principles which they felt should guide all scientific endeavors and which were best met by SRIs: stability, consistency and focus on the core activities.
The study also shows how at a certain historical period various actors managed to formulate an idea of unified category which tied together a varied group of research organizations under a common title. The SRI-title offered a convenient way to group together several different research establishments and view them as a unified group, which should be governed and evaluated using a uniform set of precepts.
Finally the study takes a look at the concept of sectoral research and how it was tied together with the categorization of SRIs. The study shows how boundary-work and various attempts to define the limits between different fields of research activity and governmental institutions were involved in bringing about the idea of sectoral research as a unified field of scientific activity and as a category that could align together several research organizations conducting research in very different fields during the 1980s. The study proposes that this categorization was born out of the definitions used by the OECD and the NORDFORSK at the time.
↧
Työura katkolla. Henkilöstövähennyksissä työpaikkansa menettäneiden ja toimipaikkoihin jääneiden työntekijöiden työmarkkinoille kiinnittyminen
Työura katkolla. Henkilöstövähennyksissä työpaikkansa menettäneiden ja toimipaikkoihin jääneiden työntekijöiden työmarkkinoille kiinnittyminen
Jolkkonen, Arja; Koistinen, Pertti; Kurvinen, Arja; Lipiäinen, Liudmila; Nummi, Tapio; Virtanen, Pekka
↧
↧
Atk-toiminnan johtaminen
Atk-toiminnan johtaminen
Järvinen, Pertti
Kirja jakaantuu kuuteen lukuun: 1) Johdanto, 2) Johtaminen, 3) Työ- ja projektiryhmä, 4) IT tukitoimintona, 5) IT-yrityksen johtaminen ja 6) Riskien hallinta
↧
Opettajien kokemuksia muuttuneen liikunta- ja harrastuskulttuurin vaikutuksista koulun liikuntatunteihin
Opettajien kokemuksia muuttuneen liikunta- ja harrastuskulttuurin vaikutuksista koulun liikuntatunteihin
Jokela, Jussi; Nyman, Perttu
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella opettajien käsityksiä siitä, miten muuttunut liikunta- ja harrastuskulttuuri näkyy koulun liikuntatunnilla. Tutkimus oli laadullinen ja se toteutettiin teemahaastatteluilla. Tutkimusaineisto koostui viidestä teemahaastattelusta, joihin haastateltavat valittiin työuriensa eri vaiheista. Henkilöhaastattelujen kautta oli tavoitteena saada tarkempaa informaatiota opettajien kokemuksista liikunta- ja harrastuskulttuurin muutosten vaikutuksesta koululiikuntaan, sekä koulun kyvystä reagoida yhteiskunnassa tapahtuviin muutoksiin.
Tutkimuksen teoria muodostui Suomen liikuntakulttuurin historiasta, liikunnan opettajien pääsykokeiden ja opetussuunnitelman kehityksestä sekä koulun perustehtävän tarkastelusta. Teoriassa paneuduttiin liikuntakulttuurin muutokseen sekä käytiin läpi syitä koulun muuttumattomuuteen.
Tässä tutkimuksessa oli lähtökohtana se, että liikuntakulttuuri on muuttunut voimakkaasti etenkin parin viime vuosikymmenen aikana. Koska ennakko-oletuksenamme oli myös se, ettei koululiikunta ole muuttunut yhtä radikaalisti, halusimme tarkastella näkyykö tämä yhteiskunnassa tapahtunut muutos koulun liikuntatunneilla.
Tutkimuksen tulokset toivat esille sen, että opettajat osoittivat halukkuutta liikunnanopetuksen uudistamiseen, mutta koulun resurssit tulivat usein esteeksi. Riippumatta opettajien työuran kestosta vastaukset olivat yllättävänkin samankaltaisia. Jokaisen mielestä oli selvää, että liikuntakulttuuri on muuttunut ja näkyy koulun liikuntatunnilla muun muassa heikentyneenä lihas- ja kestävyyskuntona.
↧
Me tahdoimme yhdessä - Interpersonaalisen kampanjoinnin keinot ja suostuttelun strategiat Tasa-arvoinen avioliittolaki -kansalaisaloitteen läpiviemiseksi perustetussa Tahdon2013-kampanjassa
Me tahdoimme yhdessä - Interpersonaalisen kampanjoinnin keinot ja suostuttelun strategiat Tasa-arvoinen avioliittolaki -kansalaisaloitteen läpiviemiseksi perustetussa Tahdon2013-kampanjassa
Meriläinen, Terhi
Tasa-arvoinen avioliittolaki -kansalaisaloite on Suomen ensimmäinen eduskunnassa läpi mennyt kansalaisaloite. Tutkielma tarkastelee kansalaisaloitteen läpiviemiseksi perustettua Tahdon2013-kampanjaa ja kampanjassa toimineiden henkilöiden käyttämiä kampanjoinnin keinoja ja suostuttelun strategioita. Tutkielman tavoitteena oli selvittää, miten kampanja onnistui vaikuttamaan julkisen mielipiteen muutokseen ja kansanedustajien äänestyspäätökseen.
Aineisto kerättiin haastattelemalla kampanjassa aktiivisesti toimineita henkilöitä. Haastattelut jaettiin aineistolähtöisesti teemoihin, joista ensimmäinen tarkastelee kampanjassa käytettyjä interpersonaalisia viestintätekoja ja toinen paneutuu kampanjassa käytettyihin suostuttelun strategioihin. Tutkielma rakentuu aineistolähtöisesti siten, että teoriatausta limittyy suoraan aineistosta nouseviin tuloksiin.
Kampanja-aktiivit tekivät kampanjaa näkyväksi sosiaalisen median, median ja kampanjassa toimineiden henkilöiden verkostojen kautta kuin myös tapaamalla kansanedustajia ja kansalaisia. Kampanja onnistui vaikuttamaan julkiseen mielipiteeseen avoimella ja positiivisella läsnäololla sekä antamalla halukkaille mahdollisuuden osallistua kampanjan tekemiseen. Henkilökohtaisissa keskusteluissa keskusteluosapuolen mielipiteeseen pyrittiin vaikuttamaan luomalla ajatusta tasa-arvoisen avioliittolain kannatuksen yleisyydestä ja kohdistamalla sanoma kullekin kuulijalle. Myös altruistiset vetoomukset ja suostuttelijasta annettava vaikutelma toimivat keskusteluissa vaikuttamisen keinoina. Osa aineistossa ilmenneistä suostuttelun strategioista kohdistui vastustuksen vähentämiseen. Vastustusta kampanja-aktiivit pyrkivät vähentämään hälventämällä keskusteluosapuolen aiheeseen liittyviä huolia, rakentamalla luottamusta, keskustelemalla ja tarjoamalla vasta-argumentteja keskusteluosapuolen esittämiin argumentteihin.
↧
More Pages to Explore .....
